Galleria K: En näe metsää puilta

En näe metsää puilta 16.10-31.12.2021

”Joissakin lähes yliluonnollisissa sieluntiloissa ihmisen silmien alla avautuva näkymä paljastaa koko elämän syvyyden – oli näkymä kuinka arkipäiväinen tahansa”, kirjoittaa ranskalainen runoilija ja taidekriitikko Charles Baudelaire päiväkirjassaan. Näyttelyn kokoaja haltioituu Baudelairen sanoista ja taideteoksista, mutta peilaa kuvastoja aikalaisviitekehyksestä.

Vantaan taidemuseon kokoelmassa on kolme kuvanveistäjä Kimmo Pyykön veistosta, jotka ovat näyttelyn avainteoksia.  Kimmo Pyykön lapsuuden ja nuoruuden maisemaksi piirtyi Kangasalan Korvenperässä Haralanharjun näkötornista taivaanrantaan asti avautuva idyllisten peltojen, järvien ja metsien kuva, jota Pyykkö ”on aina kantanut puserossaan”. Suomen kansallisessa maisemakuvastossa tämä maisemakohde kajahtaa ilmoille ”Kesäpäivä Kangasalla” -lauluna. Näyttelyn Kevät -avainteoksen ”sisarteokset”, Syksy, 1974 ja Ystävykset, 1974 jatkavat tilassa taiteilijan sisältä päin nähtyä kuvaa ja maaseudun muutoksen narratiivia. Linnut ovat protagonisteja ja pakolaisia kaikilla mantereilla. Kimmo Pyykkö nosti esille luonnon tasapainon häiriintymisen, nälänhädän ja väestönkasvun, mutta jätti pohdinnan ja ratkaisun katsojalle. Ihmiskunta on saanut paljon aikaan: maanviljelysmaisemien kato, perinteisten pesäpaikkojen kato, lintukato, luontokato, ilmastokriisi ja luonnon hätätila. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pyykön grafiitinharmaat ja konkreettisesti painavat teokset rinnastuvat Tuuli Helven hauraisiin teoksiin. Aittoja, latoja, vajoja ja riihiä esittävät kuvastot ovat kuin hiljakseen katoavia kangastuksia horisontissa. Taiteilija jättää pohdinnan ja ratkaisun katsojalle.

Vieraiden kulttuurien representaatiot ovat länsimaisissa museoissa varsin yleisiä. Outi Turpeisen teosten lähtökohdat pohjautuvat brittiläisen imperiumin, kolonialismin ja intialaisen kulttuurin yhteen saattamiseen 1600-luvulla. Carl von Linnén 1700-luvulla kehittämän systemaattisen luokittelujärjestelmän taustalla oli halu määritellä totuus sekä halu ymmärtää luontoa. Outi Turpeinen käsitteleekin teoksissaan fiktiivistä väittämää, joka kyseenalaistaa museoiden asemaa totuuden kertojana. Linnén luokittelujärjestelmä pyyhki pois visualisuudesta rituaalisuuteen pohjautuvan esitystavan. Outi Turpeinen on jättänyt kuvitteellisissa 1800-luvun kokoelmainstallaatioissa vihjeitä lukijan ja katsojan omille oivalluksille, mutta paljastettakoon, että luonnontieteelliset erikoisuudet ja kolonialistiset esineet olivat Lady Frogin mielenkiinnon kohteina. Tuuli Helve on hyönteistutkijan tarkkuudella koostanut Perhoset-teoksen. Siivekkäät mustavalkoiset figuurit on luokiteltu, järjestetty ja lävistetty hyönteisneuloin viitteelliseksi kokoelmaksi, joka ottaa haltuun tilan. Taiteilija jättää katsojalle pohdinnan ja ratkaisun.

Näyttelyyn on kuratoitu mitaleja professori ja  kasvitieteilijä Martti Markkulan (1926–2004) Suomen mitalitaiteen Killan vuosimitaleista keräämästä kokoelmasta (1974–2004), jonka Martti Markkulan perikunta lahjoitti Vantaan taidemuseolle. Martti Markkula vaikutti merkittävästi mm. ympäristönsuojeluun ja hän oli perustamassa useita luontoon, ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyviä järjestöjä. Hänen puolisonsa apulaiskaupunginjohtaja, FL Ritva Markkula (1931–2021) vaikutti toiminnallaan merkittävästi mm. Vantaan kaupungin taidekokoelman karttumiseen ja julkisen taiteen prosenttiperiaatteeseen.

Vantaan taidemuseon kokoelmasta ”En näe metsää puilta” -näyttelyssä on teoksia seuraavilta taiteilijoilta: EGS, Pentti Kaskipuro, Hilda Kozári, Kristian Krokfors, Tapani Mikkonen, Kimmo Pyykkö, Outi Turpeinen. Näyttelyn on kuratoinut Vantaan taidemuseo Artsin julkisen taiteen kuraattori Anne Kaarna-Suomi.